Siirry sisältöön
Aidoilla helmillä tarkoitetaan kaikkia erilaisten simpukoiden sisällä kasvaneita helmiä. Kaikki simpukat, joiden kuoren sisäpintaa verhoaa helmiäiskerros, voivat periaatteessa tuottaa helmen. Aidot helmet voidaan jakaa kahteen ryhmään, luonnonhelmiin ja viljeltyihin helmiin
Luonnonhelmet: sattumanvaraisesti luonnossa simpukan sisällä kasvaneet helmet. Luonnonhelmi syntyy itsestään jonkin ärsykkeen, esim. hiekanmurusen päästyä kuoren sisään. Tällöin simpukka ryhtyy erittämään helmiäistä ärsykkeen ympärille suojellakseen kudoksiaan
Viljellyt helmet: Viljelty helmi syntyy samalla tavalla kuin luonnonhelmikin. Ero on siinä, että ihminen asettaa ärsykkeen helmen sisään alkukimmokkeeksi. Käytännössä lähes kaikki aidot helmet ovat nykyään viljeltyjä. Viljellyt helmet tavataan jakaa vielä kahteen ryhmään, makeanvedenhelmiin ja merihelmiin. Makeanvedenhelmiä kasvatetaan nimensä mukaisesti vähäsuolaisessa vedessä, esim. järvissä. Makeanvedenhelmet kestävät hyvin käyttöä helmikoruissa paksun helmiäisensä ansiosta, mutta ne ovat harvoin täydellisen pyöreitä. Merihelmet kasvavat taasen suolaisessa vedessä, ja niissä tavoitellaan pyöreämpää muotoa.
Helmikoruja on käytetty vuosituhansien ajan. Matkan varrella on muuttunut lähinnä uusiin kasvatustekniikoihin perustuva tarjonnan lisääntyminen
Varhaisaika. Ihmiset löysivät ensimmäiset helmet tuhansia vuosia sitten, luultavasti etsiessään ruokaa rannalta. Helmien kauneuden ja niiden harvinaisuuden takia niistä tuli erittäin arvostettuja ja haluttuja. Esimerkiksi faaraot haudattiin helmien kanssa, kreikkalaiset liittivät helmiin rakkauden ja avioliiton, roomalaiset ajattelivat, että helmet ovat vaurauden mitta. Keskiaikana kuviteltiin, että helmet ovat onnenkoruja, jotka suojasivat erilaisilta harmeilta. Pitkän aikaa helmiä pystyivät käyttämään ainoastaan erittäin rikkaat ihmiset. Helmien viljeleminen toi helmet mahdolliseksi myös ns. tavallisille kansalaisille.
Helmenkasvatuksen läpimurto. Kiinalaiset valmistivat epämääräisen muotoisia helmiä jo 1300-luvulta lähtien. Tämä liittyi silloin uskonnollisiin rituaaleihin. Myöhemmin amerikkalaiset, ranskalaiset ja ruotsalaiset tiedemiehet yrittivät kasvattaa helmiä simpukoiden sisällä. Myös japanilaiset tutkivat ahkerasti helmen viljelyn saloja ja tekivätkin ratkaisevat keksinnöt. Vuonna 1896 japanilaiset saivat patentin puolipyöreiden helmien kasvattamiseen ja lopulta vuonna 1908 he keksivät ja patentoivat tavan viljellä pyöreitä, kokonaisia helmiä.
1900 alkupuoli japanilaisten kulta-aikaa. 1910- ja 1920 -luvut olivat japanilaisten kulta-aikaa helmien viljelemisessä: he viljelivät suurimman osan maapallon helmistä. Pikku hiljaa japanilainen helmen viljelysosaaminen levisi myös muualle. 1950-luvulla Australiassa, Indonesiassa, Myanmarissa ja Philippiineillä alettiin viljellä helmiä. Vuodesta 1962 lähtien helmiä viljeltiin myös Tahitilla, Cookin saarilla, Fijillä ja Mikronesian saarilla. Nämä helmet olivat isompia kuin japanilaiset helmet, koska ne kasvoivat isompien simpukoiden, jopa 20-30 cm pitkien ostereiden sisällä.
Alunperin helmiä osattiin viljellä suolaisissa merivesissä. Ylläolevat esimerkit ovat merivesissä viljellyistä helmistä.
1980 luku - uusi teknologia. Makean veden helmien viljelyperinne itsessään on hyvin vanha, ja jo vuodesta 1924 helmiä on viljelty myyntiin Japanin Biwa-järvessä. 1980-luvulla kiinalaiset kehittivät uudistetun tekniikan. Tämä uusi tekniikka mullisti helmimarkkinat, koska sen avulla yhdestä simpukasta saattoi muodostua jopa 30 - 50 helmeä ennenkuin simpukan "helmenmuodostamisikä" oli ohitettu. Kiina on nykyään helmien viljelyn mahtimaa, suurin osa maailman makeanveden helmistä tulee sieltä. Myös Japanissa ja USAssa viljellään helmiä samalla tekniikalla makeassa vedessä.
Helmiviljeleminen oli (ja on yhä tänäänkin) tarkkaa, vaativaa ja pitkäjänteistä työtä. Yhden helmen kehittyminen kestää minimissään 2-3 vuotta. Helmen ympärysmitta kasvaa noin yhden millimetrin vuodessa. Helmiviljely vaatii aivan erityiset, puhtaat olosuhteet. Jos vesi on edes vähäsen saastunutta, simpukat eivät kasva ja helmiä ei muodostu.
HELMIEN LAATU
Helmien laatuun vaikuttavat helmen muoto, pinnan laatu, helmen hohto ja helmen väri.
Helmen muoto: Arvostetuin helmen muoto on luonnollisesti täysin pyöreä muoto. Tämä on kuitenkin hieman kulttuurisidonnaista. Siinä missä Aasiassa asiakas saattaa tarkastella yksittäisen helmen muotoa ja pintaa luupilla, niin länsimaissa kelpaa monesti nappimainen, pisaranmallinen tai jopa monimuotoinen helmi. Toki täälläkin pyöreä muoto on arvostetuin.
Helmen pinnan laatu: Tavoitelluin pinta on puhdas ja virheetön. Siinä ei esiinny kraatereita, naarmuja tai rosoisuuksia.
Helmen hohto: Syvä ja tasainen hohto kertoo paremmasta helmen laadusta. Toki tässä on eroja sen mukaan, onko kyseessä makeanvedenhelmi vai merihelmi. Makeanvedenhelmessä on hyväksyttävämpää vaatimattomampi hohto kuin merihelmissä.
Helmen väri: Helmen väri on tärkeämpi laatuun vaikuttava tekijä lähinnä merihelmissä. Arvostetuimpia sävyjä ovat tummat ja vihertävät helmet. Vaikka makeanveden helmissäkin on saatavilla paljon eri värejä, se ei ole siellä niin merkittävästi laatuun vaikuttava tekijä.
HELMIEN HINTA
Helmen hinta määräytyy yllämainittujen laatukriteerien lisäksi helmen koosta. Helmen koon merkitys hinnassa riippuu helmen tyypistä. Makeanveden helmissä koko on merkittävä hintaan vaikuttava tekijä, merihelmissä koon painoarvo saattaa olla pienempi. Makeanveden helmien hinta nousee jyrkästi noin 7-8 mm kokoluokasta ylöspäin.
HELMISTÄ SANOTTUA
Myyttien mukaan helmet ovat lojaalisuuden, anteliaisuuden, rehellisyyden ja kunniallisuuden symboleja. Ne antavat suojaa, samaten kuin houkuttelevat onnea ja varallisuutta elämään. Helmet ovat tunnettuja niiden rauhoittavista ominaisuuksistaan. On myös sanottu, että helmet ovat symboleita kokemuksen kautta saadulle tiedolle.